Ravintolat
Suomalaisille ravintoloilla meni hyvin suurimmissa kaupungeissa jo 1800-luvun alkupuolella. Isojen kaupunkien parhaimpien ravintoloiden keittiö oli sekoitus ranskalaista, venäläistä ja skandinaavista keittiötä, sillä iso osa ravintoloiden henkilökunnasta olivat muualta Suomeen muuttaneita ravintola-alan ammattilaisia. Vaikka muualla Suomessa ravintolakulttuuri oli laimeampaa, Turussa, Helsingissä, Viipurissa ja muissa isoimmissa kaupungeissa 1800-luvun loppupuolelle päästessämme oli tärkeätä tulla nähdyksi ravintoloiden pöydissä, jos halusit näyttää olevasi sivistynyt ja menestynyt. Alkoholi tuli laajemmin samoihin aikoihin mukaan kuvioihin, mutta humalahakuista juomista ei katsottu suvaiten näissä hienoissa ravintoloissa, joten vähitellen alkoi syntyä erilaisia, eri ”säädyille” soveliaita ravintoloita.
Itsenäisyyden aika
Sanotaan mitä sanotaan, mutta 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku oli varsinkin Itä- ja Etelä-Suomelle hyvää aikaa, kiitos venäläisten aatelisten ja rikkaiden mielenkiinnosta esimerkiksi Viipurin ja Helsingin alueilla. Kun Suomi sitten 1917 itsenäistyi, sai hyvin alkanut kansainvälistyminen kolauksen, kun Pietarin kautta maahan saapunut vaikutteet käytännössä loppuivat rahan tullessa väliin ja kansallismielisyyden nostaessa tunteita. Lisäksi vuoden 1919 kieltolaki ei sekään ollut mitenkään omiaan ravintoloiden kukoistukselle, koska juuri viimeiset vuosikymmenet oli asiakkaille opetettu, että hienoista ravintoloista sai myös hienoa alkoholijuomia. Vuodet 1919-32 eli kieltolain aika olikin sitten salajuopottelua ja viinan trokausta ja salakuljetusta ja vasta kieltolain kumoaminen 1932 mahdollisti uudelleen ravintola-alan nousun ja uuden kulttuurin syntymisen Suomeen.
30-luku
Kieltolain ollessa enää muisto, hienot ravintolat saivat jatkaa kehittymistään. Pöytiintarjoilu ja tarkat etiketit, kansainvälinen keittiö ja tiukka alkoholivalvonta olivat sen ajan suuntamerkit. Sota-aika toi sitten 40-luvulla omat ongelmansa ruoka-aineiden, sokerin, lihan ja monen muun ollessa säännösteltyjä ja tanssit olivat sota-aikana kiellettyjä.
50-luku
Helsingin Olympialaiset 1952 oli käännekohta, josta lasketaan, että ravintolat pääsivät uudelleen jaloilleen ja sota-ajan traumat olivat vähitellen jätetty taakse.
70-luku
1970-luvun Suomi oli matkalla kohti länsimaista elämäntapa. Suomeen alkoi tulla muualta maailmasta lisää maahanmuuttajia, joiden mukana syntyivät vähitellen myös erikoisravintolat ja pienemmät pubit ja ennen kaikkea pitseriat. Samoihin aikoihin Helsinkiin ilmestyivät ensimmäiset kiinalaiset, kreikkalaiset ja espanjalaiset ruokaravintolat ja vuonna 1975 käyttöön tullut yritysten ja kuntien lounasseteli toi lisää variaatioita ravintoloille ja loi todellisen lounasravintola sektorin. 1980-luvulle päästäessä oltiin vapaampia ja ruokaravintoloista alkoi hävitä hovimestarit ja valkoiset hanskat, pöytiin jonottaminen ja osittain jopa pöytiintarjoilu alkoi muuttua. Anniskelumääräyksiä kevennettiin, aukioloaikoja pidennettiin ja byrokratiaa vähennettiin, mikä johtikin ravintoloiden määrän nopeaan kasvuun ja kilpailun kovenemiseen. Valitettavasti 80- ja 90-luvulla määrä ei korvannut laatua. Lisäksi 90-luvun lama, kiristyvä verotus ja ihmisten halu syödä entistä halvemmalla teki mm. sen, että vuoden 1994 ravintoloiden suosikki ruoaksi nousi pitsa.
Nykyaika
Nykyaikaiset ravintolat ovat ympäri Suomea monipuolisia ja useimmassa kaupungissa on tarjolla laaja valikoima erilaisia ravintoloita pitserioista fine dining paikkoihin. Kehitys on tuonut ravintoloihin myös vähitellen viinikulttuurin ja isoihin kaupunkeihin on saapunut erillisiä viinibaareja ja moniin pienempiinkin kaupunkeihin erilaisia panimoravintoloita ja viime aikoina vielä erityisesti erilaisia streetbar ja gastropub tyyppisiä ravintoloita ja voidaankin sanoa, että näin 2020-luvulle siirtyessämme Suomesta löytyy ravintoloita joka lähtöön ympäri Suomea. Tiesitkö muuten, että ensimmäinen virallinen maininta samppanjasta Suomessa on vuoden 1751 Loviisan sataman taksaluettelosta. Senaatintorin liepeillä sijainneessa hyvätasoisessa majataloliikkeessä myytiin 1830-luvulla omaa tuotantoa olevaa ns. suomalaista samppanjaa, joka oli valmistettu koivumahlasta. 1800-luvulla Suomeen tuotiin jo keskimäärin reilut 20 000 pulloa shampanjaa vuodessa ja vuonna 1900 määrä kasvoi jo 74 000 pulloon. Samppanjan nauttiminen kuului tuolloinkin leimallisesti juhlahetkiin sekä pitkille illallisille. Kieltolain aikana samppanjaa myytiin apteekkien kautta lääkinnällisiin tarkoituksiin yksityishenkilöille, kylpylöihin ja sairaaloihin. Samppanjaa sai myös ravintoloista tiskin alta, tosin huomattavasti korkeampaan hintaan.